Daddy´s little girl

Viime viikonloppu meni hääteemalla. Yhden parhaimman ystäväni veli meni naimisiin ja sain olla mukana viettämässä heidän kaunista ja ikimuistoista päiväänsä. Sain myös kunnian leipoa hääparin kakun ja vieraiden kuppikakku -leivokset. Yhdeksänkymmentä kuppikakkua. Sinne humahti monta kiloa meijerivoita sokerilla höystettynä.

Ystävyyttä jo 18 vuoden takaa.<3

Sain vihdoinkin pukea uuden mekon päälle ja korkkarit jalkaan. Lisäksi kotiäitiä piristää kivasti myös välillä laittaa naamaa koreaksi. Ja vähän jalalla myös, jos tilanne tulee. Ja sellainenhan loppuillasta tuli.

Loppukeväästä kirjoittelinkin jo ajatuksiani kyseisiin häihin liittyen. Selvisin päivästä mielestäni ihan hienosti. Toki otti tunteisiin ja monessakin kohtaa itkinkin seulan lailla, mutta kuitenkin. Jokainen muukin vieraista itki, oli todella herkkä tunnelmaiset häät.
Morsian oli Australiasta, joten häät oli kovin jenkkityyliset ja kauniita puheita oli paljon. Bestman ja sulhaspojat pistivät puheissa parastaan ja lopuksi sulhanen rutisti irti loputkin kyyneleet juhlavieraiden silmistä omalla kauniilla puheellaan.

Hääparin yhteisen tanssin lisäksi nähtiin myös morsiammen ja hänen isän yhteinen tanssi. Heidän tanssin aikana mietin paljon ylipäänsä isän ajatuksia oman tyttären luovuttamisesta toiselle miehelle. Sitä kuinka maailman eniten isä toivoo tyttärelleen vaan ja ainoastaan parasta ja kuinka ennen häitä tulevaa vävyä mitä luultavammin mittaillaan, koetellaan ja varmistellaan varmasti luotettavaksi henkilöksi pitämään omasta kalleimmasta aarteestaan parasta huolta elämän loppuun asti. Tässäkin tapauksessa hehkui jo kauaksi, että kyseessä oli todella "Daddys little girl". Eikä siis pelkästään vaan taustalla soineen saman nimisen kappaleen takia. Sen vaan näki isän katseesta. Kyseisellä isällä ei kuitenkaan ole mitään syytä huoleen ja uskonkin hänellä olevan varmuus siitä, että tytär päätyi hyviin käsiin. Tanssi pisti kuitenkin omat ajatukseni liikkelle. Itsekkin myös isäni tyttönä.

Häiden jälkeen oli kyllä takki tyhjänä. Ei pelkästään yötä myöten tanssimisen takia vaan myöskin elämä ylipäänsä mietitytti ja tunteet oli kuitenkin olleet niin koetuksella pitkin juhlaa. Siinä hommassa kun on kyse elämän mittaisesta lupauksesta ja vähän omalla kohdallani tyngäksi jäänyt se kaari. Ei mikään helpoin paikka seistä.






Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvä mieli ja olin vilpittömästi onnellinen, kun he kaksi saivat toisensa. Upea pari ja upea ilta, eikä sateisen harmaa sääkään pystynyt sitä pilaamaan.

Tulevana maanataina on kulunut seitsemän vuotta omista häistäni. Ajattelin aamutuimaan käydä Lidlissä ostamassa varrellisen mopin. Se on maanatain tarjous. Toivottvasti niitä on vielä jäljellä, kun menen. Harmittaa kyllä jos ei ole. 

Huikeasta moppitarjouksesta huolimatta, luultavasti muuten ihan tavallinen maanatai, siinä missä ne muutkin.

Elämä on välillä vähän kummallista.

No mutta, kunnon mopille olis nyt todella tarvetta. Nykyisestä kun on varsi katki. Se on just sopiva pojan siivousleikkeihin, mutta vaikka itsekkään en ole kun puolimetriä poikaa pidempi, niin selkähän sillä moppaillessa kipeytyy. Ja tiedättekö mitä! Kuun lopussa olis suursiivouksen paikka..
Nimittäin meitä odottaa pojan kanssa uusi koti! Vihdoin! Ja vielä just lempparialueeltani.

Sitä ennen on kyllä edessä todella iso homma saada täältä tavaraa katoamaan jonnekkin. Muutto kun on kolmiosta kaksioon. Hullu duuni, mutta teen sen todella motivoituneena, kunhan vaan päästään uuteen kotiin. Uuteen alkuun.
Elo-syyskuussa on luvassa paljon muitakin isoja elämänmuutoksia, mutta olen päättänyt, että elän nyt yhden asian kerrallaan ja kohtaan jutut sitä mukaan, kun kohdalle tulevat. Niistä jutuista siis lisää myöhemmin. 

Mulla jo sisustussuoni pulppuaa ja pää on täysi uusia ideoita! Odotan sitä osuutta tosi innolla. Meidän kodissa ei todella olla nyt vuosiin eletty mitään sisustuksellista kulta -aikaa ja muutenkin haluan uusia tuulia uuteen kotiin. 

Taidampa siis pidemmittä puheitta jatkaa haaveiluhommia..

Iloa viikonloppuun, satoi tai paistoi!

-Tiia :)