lauantai 15. helmikuuta 2014

Hengissä ja pian taas elossa

Viimeksi kerroin pitäväni taukoa asioiden järjestelyistä ja ympäriinsä soittelusta ym. tylsästä ja voimia vievästä, aikomukseni oli keskittyä mieluisiin asioihin. Onnistuikin ne asiat kyllä hyvin unohtumaan. Nimittäin, kun hyppäsin hetkeksi ulos ahdistavasta hakemusviidakosta, niin tilaa saikin ihan muut vaikeat asiat ja niskaan kaatui oikein iso sangollinen juuri sitä itseään. Ja sitähän ropsahti ihan kunnolla, niin että muut vaikeudet tosiaan unohtuivat hetkeksi..Asiat voivat joskus saada uuden mitoituksen ihan yks kaks. No tämä kyseinen lasti ei kuitenkaan yksityiskohtineen ole blogimatskua, joten se siitä. 
Onneksi olen jo suhteellisen monissa liemissä keitetty, joten uskon tästäkin läjästä nousevani. Ilman Jumalaa en tosiaan tiedä, miten selviäisin tai ylipäänsä olisin koskaan mistään selvinnyt, mutta onnekseni minulla on Hänen suuri käsi ohjaamassa ja varjelemassa tässäkin kohtaa elämää.

Nyt on selkeästi ollut voimakkaan koettelemuksen aika elämässäni ja jotakin suurempaa murrosta on tapahtumassa. Elämä on näyttänyt vuorollaan hyvät ja pahat puolensa ja nyt on ollut ihan suoranaisesti takapuolen näytön vuoro. Heh. Ei tässä oikeasti kauheasti ole naurattanut, mutta uskon huumorin osittain kantavan synkkien aikojen yli.
Mutta kuten sanoin, tästä(kin) selvitään. Minä ainakin uskon vahvasti, että best is yet to come! Ilman suuria taisteluja ei ole suuria voittoja ja mitä kaikkea sitä nyt tälläisinä aikoina tupataankan sanoa. Ei kun läpi vaan! Tuntuu nimittäin, että pskansieto mittarini on tullut siihen pisteeseen, että nyt saa tosiaan riittää taas hetkeksi ja taistelu parempaa kohden on nyt julistettu! Päivä kerrallaan.

Olen ajatellut, että jossakin kohtaa tulevaisuudessa kokoaisin tänne blogiin listaa tärkeistä asioista, mitä ensimmäiseksi kannattaa ottaa huomioon, jos lapsellesi tai jollekkin tuttusi lapselle diagnosoidaan jokin vamma tms. Lähinnä osaan kertoa tästä Fragile X syndroomasta, mutta uskon samoista yhteystiedoista ja lomakenumeroista olevan monenlaisissa eri tapauksissa hyötyä. Minä sain esimerkiksi vasta tällä viikolla kuulla eräästä sosiaalitoimiston palvelusta, josta todella olisi ollut meille avuksi jo heti alkumetreillä. Ihan suututtaa, että ei ole ollut yhtä tahoa, joka olisi heti alkuun kertonut kaiken tarvittavan ettei perheen olisi ollut pakko palaa aivan loppuun. Kai niitä kultasuonia joidenkin kohdalle on osunut, mutta mitä meidän tapaukseen tulee, niin tiedonlähde on polkenut välillä aivan tyhjää. Mutta siis, sellainen kooste on aivan varmasti jossakin vaiheessa tulossa tänne toisten samankaltaiseen elämäntilanteeseen joutuneiden avuksi. 

Sillä välin täällä Onnenrusinassa haluaisin päästää kevät auringon paistamaan ja ottaa enemmän esille erityisesti sellaisia voimauttavia ja hyvänmielen juttuja. Teidän rakkaiden lukioiden tähden, mutta itseni takia myös. Eihän tällaista ankeutta kukaan jaksa pidemmän päälle lukea, saatika edes kirjoittaa. Huomaan välillä todella olevani henkisesti aivan piipussa, joten nyt tarvitsen kaiken tunkkaisen ja sisäisesti hiljalleen tappavan tilalle paljon vaan kaikkea energisoivaa ja kaunista ajateltavaa, ettei niin vaan oikeasti pääse käymään. 


Vaikka on varmastikkin vaikea lukea toisen vaikeista tunteista, niin on kuitenkin ollut tosi hyvä purkaa fiiliksiä vähän myös tännekkin, mutta nyt en toistaiseksi vaan jaksa enää. Tappi on tavoitettu. Jaa ja että miksikö pitää julkisesti näin avautua? Noh, avautumisen syynä on myös tarjota vertaistukea sellaiselle, joka kuvittee vain oman elämänsä olevan vaikeaa. Tässä veneessä kun on oikeasti useampi matkustaja, kun usein annetaan ymmärtää. Moni haluaa piilottaa vaikeat asiat ja esittää kaiken olevan hyvin, ettei vaan oma heikkous paljastuisi. Niin toki saa toimia jos parhaaksi kokee, ei se aina ole helppoa kertoa totuutta tunteistaan.

Uskallan väittää, että vaikka kuinka sivusta hyökätään, niin silti kukaan muu ei ole vastuussa omasta hymystäni ja hyvästä olostani, kuin minä itse ja minulla alkaa olla jo ikävä hymyillä enemmän ja voida paremmin. Omasta päätöksestäni se siis taas lähteköön nyt uuteen nousuun!


En ole aikoihin pystynyt ottamaan kunnon kuvia, sillä järkkäristäni on akku loppu ja laturi jossain paikassa nimeltä hukka. Olen yrittänyt räpsiä kuvia tällä viiskyyttuhatta kertaa maahan tippuneella älypuhelimellani ja kuvien laatu on sen mukaista, mutta onneksi se ei ole niin vakavaa. Hyvän mielen lähetti Luda ei vaan ole tallentunut aikoihin kovinkaan teräviksi kuviksi ja se on harmittanut vähän. Monia heilahtaneita touhukuvia on kyllä tullut räpsittyä. Niin ja samoin nämä ihanat kukat, joita olen saanut viimeaikaisen vanhenemisen johdosta. Ne ei ole ollenkaan päässyt ikuistettaviksi kauniisti ja suurin osa onkin jo roskiksen omina. Harmi.






Tänään on ystävät olleet erityisesti juhlinnan aiheena. Ystäväni järjesti ystävänsä kanssa ystävilleen Frendit (se tv-sarja) -teemaiset syntymäpäivä juhliat, jonne vein mukanani oman parhaan ystäväni, niin ja sitruunapiiraan. Oli kivat juhlat ja paikalla oli paljon ystäviä, sekä ystävien ystäviä.




Pitäkää hyvä huoli ystävistänne ja etenkin siitä parhaasta. Tosi ystävä on se, joka menee kanssasi läpi harmaan kiven, päättää pysyä rinnallasi mitä ikinä vastassa onkaan ja vaikka kuinka ottaisi koville. Ja jos kaadutte, nousette yhdessä ylös. Ystävä antaa anteeksi, vaikket siinä hetkessä kokisikaan ansaitsevasi. Ja päin vastoin. Ystävyys ei aina ole helppo diili, mutta jos löydät tosi ystävän, pidä tiukasti kiinni. Minä ainakin. No matter what.




Näiden glitterisen kliseisten, mutta todellisissa tilanteissa testattujen faktojen myötä haluan toivottaa jokaiselle hyvää ystävänpäivää (vähän myöhäistä kylläkin..) ja voimauttavaa viikonloppua. <3

Mus ja pus!

-Tiia

Ps. Mitä hei teille kuuluu? Kertokaa.  :)