maanantai 25. helmikuuta 2013

Juhlintaa ja oksurallia

Taisin aiemmin jo mainita siitä, että usein kun minun olisi tarkoitus lähteä jonnekkin ilman poikaa, niin käy jotain ja meno peruuntuu. Niin kävi tänäkin viikonloppuna. Lauantai aamu alkoi Ludalla huonolla ruokahalulla, yleensä ruoka maistuu kyllä hyvin. Lähdettiin puolen päivän aikaan juhlimaan kummityttöni Amandan nimiäisiä ja hänen siskonsa, Bettinan kaksi vuotis synttäreitä. Hienot oli kyllä juhlat ihanilla prinsessoilla. <3

Päivänsankari Bettina puhalsi kaksi kynttilää

Herkkuja riitti jokaiseen makuun

Sylissäni on pieni suloinen kummityttöni Amanda

Luda ihmetteli, että mikäs vauva siinä pöydällä pötköttää. Nuket ei ole kovin tuttuja

Luda nukkui pihalla rattaissaan kunnon päikkärit, yli 3 tuntia. Herättyään oli hetken virkeä, mutta ruoka ei maistunut edelleenkään ja kohta alkoi valitus. Lähdettiin kotiin päin.
Mummi ja pappa oli tulossa illaksi meille, kun minun oli tarkoituksena lähteä siskoni Millan kolmikymppisille. Olin odottanut juhlia todella paljon. Niklas tulisi juhliin suoraan kisoistaan siskonsa Miran kanssa, jonka oli tarkoitus tulla juhlista meille yökylään. 

 Luda oli kotiin tullessa ihan kärttyisen ja väsyneen oloinen. Valitti lakkaamatta ja arvasin hänen olevan jotenkin kipeänä. Lähdin viemään poikaa iltapesulle. Otin syliin ja oksennushan sieltä tuli. Kerittiin käydä suihkussa ja vaihdettiin puhtaat päälle ja hetken päästä tuli uusi oksu. Pesut uusiksi ja puhtaat päälle vaan. Hetki kesti hyvää mieltä ja taas tuli oksu. Jokainen niistä tuli minun syliin. Kolmannen oksennuksen jälkeen päätin, etten voi jättää Ludaa hoitoon, kun koko ajan hakeutuu minun syliin pahassa olossaan. Eikä ihme. Oksentaminen on niin kamalan ankeaa, että itselläkin tulee siinä hommassa äitiä ikävä. Se on kamalaa puuhaa. 
Raasu kiljui ja karjui oksennus ryöppyjen välissä. Varmastikkin poltteli ja sattui. Minä itkin myös. Ludan pahan olon takia, ihan sydäntä särki. Itkin kyllä myös sitä, että taas peruuntui meikäläisen meno. Harvoin missään käyn ja tätä iltaa olin todella odottanut. Mutta en tietenkään olisi voinut lähteä ja jättää toista itkemään kurjaa oloaan ja jos oksentelua jatkuisi, en halunnut muiden joutua siivoilemaan sotkuja. Tartuntakin oli otettava huomioon, että vanhempani pääsevät terveinä töihin. Lisäksi olin niin oksennuksen katkuinen ihan hiuksia myöten ja kaikki meikit itkusta poskilla, että ei siitä muutenkaan ihan hetkessä olisi juhlakuntoon päässyt.
Oksentelua jatkui vielä muutamaan otteeseen. 
Sänkykin tulvi ja pyykkiä tuli yhteensä kolme koneellista.
Siinä pahan mielen keskellä iloitsin kuitenkin meidän uudesta pesukoneesta. Onneksi se oli olemassa! Ei ollut mitkään huippu tunnelmat muuten. 
Viimeisen kerran, kun oksu tuli sänkyyn, minun oli suihkun jälkeen pakko laskea uupunut pieni mies lattialle lepäämään. Siinä hän lepäsi matolla vaipassaan ihan uupuneena, tuijotteli vaan. Putsasin sängyn ja menin lattialle hänen viereensä pötkölle. Makoiltiin viekukkain ainakin vartti ihan hiljaa liikkumatta, kaikkemme antaneina. Minun käsi hänen pikkusella rinnalla ja hänen käsi minun omani päällä. Niin ihana hetki. Siinä hetkessä ajattelin, etten haluaisi olla nyt missään muualla mielummin.

Oli hyväksyttävä, että ne juhlat juhlittiin ilman minua. Onneksi kaikki oli sujunut siellä hyvin ja synttärisankari oli nauttinut olostaan! 

Sunnuntaina Luda otti rauhallisesti ja pötkötteli paljon

Auto kirjan lukemista ja lemppari levyn kuuntelua. Tietenkin auto -paita päällä

Niklas meni siskonsa Miran kanssa vanhemmilleni evakkoon yöksi. Kisat on niin tärkeät, että nyt ei voinut sairastua mahatautiin. Sunnuntaina Luda oli aamulla kuumeessa. Semifinaalit jäi minulta välistä, mutta tänään menen illalla katsomaan finaalin ja mummi tulee Ludaa hoitamaan. Niklas on pärjännyt todella hyvin ja kumpikin jo käyty matsi on jouduttu keskeyttämään tuomarin toimesta. Vastustajat on joutuneet lepäilyhommiin. Onneksi kenellekkään ei ole käynyt liian pahasti ja sitä toivon myös tämän illan ottelultakin. Jännittävä ilta tulossa! Huh!

Tässä vielä kuvat kakuista, mitkä leivoin pikku prinsessoille. Keksin kukka idean ihan viime hetkellä. Ne oli yllättävän helppotekoisia ja haluankin jakaa niiden ohjeen myöhemmin, paremmalla ajalla. Mira kävi kuitenkin sunnuntaina meitä moikkaamassa ja hänelle tekemääni kuppikakkuun näpersin myös kukkasen ihan hetkessä. Tosi helpolla sai nätin. Tänään leivoin Nikulle onnittelu -kakun illaksi. Hän itse toivoi Daim -kakkua, mitä oli edellisenä viikonloppuna anopilla kahvipöydässä tarjolla ja Niku ei sitä voinut silloin syödä. Ohjeen soitin anopilta. Kiitos siitä! :)

Kukka -kakku simpukkareunuksella

Rusetti -kakku jäi kokonaan leikkaamatta ja se pääsee pakkasen kautta tyttöjen äidin synttärikakuksi. :)

Mirkun kuppikakku myös kukalla koristeltuna


Nyt kyllä jännittää jo kovasti..ihan kohta lähtö Kisahallille!

4 kommenttia:

Marianne kirjoitti...

Kiitos kummitädille kaikesta <3 ja Luda-murulle paljon suukkoja <3 maailman hienoimpia kakkuja!! Ja suussasulavia marenkeja!

Eeva kirjoitti...

No kylla kannatti leipoa kakku! Oot kylla niinn supervaimo ja kyl voi sanoo, et Nikun menestyksen takana oot pelannu tosi isoo roolii! Hyva te ja teidan joukkue! :) <3 Ootte dreamteam.

Tipitii kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Kauniit oli juhlat ja kaunis on teidän kotikin. :)
Hyvä, jos herkut maistuivat ja kiva, kun jäi vähän säästöönkin!
Pusut sinne myös rinsessoille.<3

Tipitii kirjoitti...

Kiitos ihanasta kommentista,Eeva!<3